Heikki kukkalaaksossa

Heikki oli ottanut lennon Kanariansaarille ja katseli ylhäältä vuorilta hänen määränpäähänsä Kukkalaaksoon. Kukkalaakso oli laakso vailla vertaa. Siellä oli erittäin rehevä kasvillisuus ja laaksoa ympäröi korkeat vuoret. Heikin erikoislaatuinen lapsuuden unelma oli täyttynyt. Hän oli lapsena nähnyt kuvia Kukkalaaksosta ja siitä asti oli halunnut mennä metsästämään sinne ja tänään se päivä koitti.

Heikki löysi vuorten rinteiltä pienen luolan, johon aikoi asettua yöksi. Luola oli sijainniltaan loistava, kun ilta aurinko paistoi täydeltä terältä leiriin ja luolasta laaksoon oli hyvä näköyhteys, joten ei ollut pelkoa etteikö Heikki näkisi jos jokin villieläin sattuisi lähestymään luolaa. Villieläimiä kuten karhuja ja susia oli saaren sijainnista huolimatta laaksossa paljon. Heikki oli ottanut mukaansa karhukiväärin metsästystä varten. Paikallisilta asukkailta hän oli kuullut laaksossa sijaitsevan jonkun mörön tai hirviön, mutta Heikki oli pitänyt sitä vain paikallisten taikauskona.

Hämärän laskeutuessa laaksoon Heikki teki nuotion luolan eteen tuoden itseelleen lämpöä ja turvallisuutensa vuoksi, tietäen petojen pelkäävän tulta. Yöllä Heikki heräsi hirmuisiin karjahduksiin ja hänelle tuli mieleen paikallisten kertoma tarina möröstä. Loppu yö sujui hieman vaivalloisesti karjahdusten pyöriessä Heikin mielessä. Hän pääsi kuitenkin aamuyöstä unen makuun ja heräsi aamulla auringon paistaessa jo täydeltä terältä. Laaksossa ei näkynyt nopeasti katsottanu mitään mikä viittaisi yölliseen karjuntaan ja Heikki mietti nähneensä vain unta.

Syötyään aamupalan Heikki otti aseensa olalle, pakkasi reppuunsa hieman evästä ja lähti kävelemään alas laaksoon. Päästyään laaksoon erään joen rannalle huomasi hän eläimen raadon. Mentyään lähemmäksi raatoa Heikki huomasi jättiläismäisten askelten painaumat joen rantahiekassa. Askeleet muistuttivat karhun askelia, mutta olivat ainakin puolet isomman eläimen kuin karhun. Heikkiä puistatti jättiläismäiset jäljet. Hän tunsi itsensä hirveän pieneksi ja turvattomaksi laaksossa. Heikki kuuli risahduksen läheisessä pusikossa ja oli miltei pompata ilmaan. Hän kuitenkin tajusi, että siellä oli vuorikauris joka oli tulossa joelle juomaan. Heikki asetteli aseensa tähtäimen kuntoon ja ampui kauriin.

Seuraavan yönä Heikki kuuli samanlaisia ääniä kuin viime yönä. Vaikka häntä pelotti paljon  hän päätti lähteä tutkimaan karjuntaa. Käveltyään ääntä kohti Heikki näki kummalisen olennon läheisessä puskassa. Sieltä pilkisti jättiläismäinen karhun pää. Kun hän oli juuri lataamassa asettaan jättiläismäinen karhu hyökkäsi Heikin kimppuun. Seuravaan kerran kun Heikki oli taas tajuissaan hän       makasi sairaalan sängyssä. Kuultuaan mitä hänelle oli käynyt Heikille palautui mieleen mitä oli tapahtunut. Hänen suuri unelma oli muuttunut painajaiseksi.