Etelä-Karjala suuntaamassa vihreään energiaan

Uusiutuvista energianmuodoista on tullut suurempi osa nykypäivän energiantuotantoa. Niistä on tullut entistä tehokkaampia ja helppokäyttöisempiä. Myös Etelä-Karjalassa on aloitettu hyödyntämään uusiutuvaa energiaa. 

Uusiutuva energia on energiaa, jonka tulonlähde on uusiutuva. Siinä hyödynnetään jatkuvia luonnollisia prosesseja tai käytetään biologisesti syntyviä varantoja. Uusiutuvaa energiaa ovat aurinko-, tuuli-, vesi- ja bioenergia, maalämpö sekä aalloista ja vuoroveden liikkeistä saatava energia. Näistä muita paitsi aalloista ja vuoroveden liikkeistä saatavaa energiaa käytetään Suomessa.

Uusituvaa energiaa on pyritty lisäämään suotuisalla lainsäädännöllä ja myös erilaisilla ilmastostrategioilla. Suomen tavoitteena on, että uusiutuvan energian osuus energiantuotannosta kasvaisi 9,5% vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Silloin niiden osuus Suomen energiankulutuksessa olisi 38 prosenttia. Uusiutuvia energianmuotoja käytetään Etelä-Karjalassa muun muassa Muukon tuulipuistossa, Imatrankosken vesivoimalassa, LUT: in aurinkovoimalassa sekä Kaukaan biojalostamossa.

Green Campus aurinkovoiman tien näyttäjä

Yliopiston aurinkopaneleita

Lappeenrannan yliopiston Green Campuksella on miltei valmis, yksi Suomen suurimmista aurinkovoimaloista. Voimalan teho tulee olemaan täysin valmiina 220 kilowattia. Aurinkovoimalan paneelit sijoitetaan yliopiston etupihalle ja rakennusten katoille. Paneelien pinta-alaksi tulee 1500 neliömetriä. Yliopiston aurinkovoimalasta tulee suunnannäyttäjä ja se tuo arvokasta tietoa aurinkovoimaloiden mahdollisuuksista Suomessa. Aurinkovoimalasta saatava energia syötetään LUT:n sähköverkkoon tai vaihtoehtoisesti laboratorioverkkoon, mikä mahdollistaa monipuoliset sähköntuotannon ja jakeluverkon tutkimukset. Osaan paneeleista asennetaan kääntölaite, joka kääntää paneelit auringon suuntaan, mikä lisää tehoa 20-40%.

Tuulimuukko

Tuulimuukko on uusi tuulipuisto Lappeenrannassa.  Siitä tuli valmistuessaan yksi Suomen suurimmista sisämaan tuulipuistoista. Tuulivoimalayritys Alstom toimitti seitsemän ECO110-tuuliturbiinia, jotka ovat jokainen tehoiltaan 3 MW. Tuulipuisto lisää Suomen tuulivoimalakapasiteettia noin 10 prosentilla. Se korvaa hiilellä tuotettua energiaa ja tuottaa sähköä noin 3000: n sähkölämmitteisen omakotitalon vaatiman määrän.

Turbiinien asennustyöt alkoivat helmi-maaliskuussa 2013 ja turbiinien käyttöönotto ja testaus alkoivat huhtikuussa 2013. ECO110- turbiinin halkaisija on 110 metriä ja tornien korkeus 90 metriä. Turbiinit sopivat hyvin alhaisille keskinopeille tuuliolosuhteille ja ne on tehty toimimaan myös talvella. 

Kaukaan biovoimala

Kaukaan biovoimalaitos otettiin käyttöön marraskuussa 2009. Lämpöteholtaan 385 megawatin voimalaitos käyttää polttoaineenaan kuoria, kantoja, metsätähteitä sekä turvetta. Se tuottaa prosessihöyryä sekä sähköä Kaukaan tehtaille ja kaukolämpöä sekä sähköä Lappeenrannan Energialle. Kaukolämpöä laitos toimittaa Lappeenrannan kaupungin vuositarpeesta noin 85 prosenttia. Voimalaitos on Suomen suurin kiinteän puupolttoaineen käyttäjä eli puuaineksen, jolla ei ole korkeamman jalostusasteen raaka-ainekäyttöä.

Imatrankosken voimalaitoksen historiaa ja nykypäivää

Imatrankoskella on jo pitkään pyörinyt vesivoimala. Sen suunnittelu alkoi vuonne 1917 ja eduskunta myönsi maaliskuussa 1921 määrärahan Imatrankosken ja Anjalankosken voimalaitoksille. Saman vuoden syksynä alkoi rakennustyömaa Imatralla. Mittavien rakennustöiden jälkeen voimalaitoksen ensimmäinen koneisto käynnistyi 1928 ja varsinainen sähkön toimitus käynnistyi vuonna 1929.

Nykyisin voimalaitos sisältää seitsemän koneistoa, joista osa on jo kunnostettu ja loput tullaan uusimaan. Peruskorjauksen jälkeen voimalaitoksen teho nousee 192 megawattiin, joten siitä tulee uudelleen Suomen suurin vesivoimalaitos. Nykykoneistot ovat kehittyneet paljon tehoiltaan, joten turbiinien uusiminen on kannattavaa. Voimalan vuosituotanto on noin 1000 GWh, mikä vastaa noin 220 000 kotitalouden vuotuista sähkönkulutusta.

http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia

http://www.lut.fi/green-campus/green-campus/alykas-sahkoverkko-smart-grid/aurinkovoimala

http://www.esaimaa.fi/Online/2013/01/17/Yliopisto+saa+Suomen+suurimman+aurinkovoimalan/2013115033518/4

http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2014/02/13/Tuulivoimala+ei+v%C3%A4ltt%C3%A4m%C3%A4tt%C3%A4+melua/2014316921382/69

http://www.alstom.com/press-centre/fi/2013/6/muukon-tuulipuisto-kaynnistyy/

http://www.pohjolanvoima.fi/voimalaitokset/lampovoima/lappeenranta

http://www.pohjolanvoima.fi/filebank/251-22563-Kaukaan_biovoimalaitos.pdf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vesivoimalat_Suomessa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Imatran_voimalaitos

Heikki kukkalaaksossa

Heikki oli ottanut lennon Kanariansaarille ja katseli ylhäältä vuorilta hänen määränpäähänsä Kukkalaaksoon. Kukkalaakso oli laakso vailla vertaa. Siellä oli erittäin rehevä kasvillisuus ja laaksoa ympäröi korkeat vuoret. Heikin erikoislaatuinen lapsuuden unelma oli täyttynyt. Hän oli lapsena nähnyt kuvia Kukkalaaksosta ja siitä asti oli halunnut mennä metsästämään sinne ja tänään se päivä koitti.

Heikki löysi vuorten rinteiltä pienen luolan, johon aikoi asettua yöksi. Luola oli sijainniltaan loistava, kun ilta aurinko paistoi täydeltä terältä leiriin ja luolasta laaksoon oli hyvä näköyhteys, joten ei ollut pelkoa etteikö Heikki näkisi jos jokin villieläin sattuisi lähestymään luolaa. Villieläimiä kuten karhuja ja susia oli saaren sijainnista huolimatta laaksossa paljon. Heikki oli ottanut mukaansa karhukiväärin metsästystä varten. Paikallisilta asukkailta hän oli kuullut laaksossa sijaitsevan jonkun mörön tai hirviön, mutta Heikki oli pitänyt sitä vain paikallisten taikauskona.

Hämärän laskeutuessa laaksoon Heikki teki nuotion luolan eteen tuoden itseelleen lämpöä ja turvallisuutensa vuoksi, tietäen petojen pelkäävän tulta. Yöllä Heikki heräsi hirmuisiin karjahduksiin ja hänelle tuli mieleen paikallisten kertoma tarina möröstä. Loppu yö sujui hieman vaivalloisesti karjahdusten pyöriessä Heikin mielessä. Hän pääsi kuitenkin aamuyöstä unen makuun ja heräsi aamulla auringon paistaessa jo täydeltä terältä. Laaksossa ei näkynyt nopeasti katsottanu mitään mikä viittaisi yölliseen karjuntaan ja Heikki mietti nähneensä vain unta.

Syötyään aamupalan Heikki otti aseensa olalle, pakkasi reppuunsa hieman evästä ja lähti kävelemään alas laaksoon. Päästyään laaksoon erään joen rannalle huomasi hän eläimen raadon. Mentyään lähemmäksi raatoa Heikki huomasi jättiläismäisten askelten painaumat joen rantahiekassa. Askeleet muistuttivat karhun askelia, mutta olivat ainakin puolet isomman eläimen kuin karhun. Heikkiä puistatti jättiläismäiset jäljet. Hän tunsi itsensä hirveän pieneksi ja turvattomaksi laaksossa. Heikki kuuli risahduksen läheisessä pusikossa ja oli miltei pompata ilmaan. Hän kuitenkin tajusi, että siellä oli vuorikauris joka oli tulossa joelle juomaan. Heikki asetteli aseensa tähtäimen kuntoon ja ampui kauriin.

Seuraavan yönä Heikki kuuli samanlaisia ääniä kuin viime yönä. Vaikka häntä pelotti paljon  hän päätti lähteä tutkimaan karjuntaa. Käveltyään ääntä kohti Heikki näki kummalisen olennon läheisessä puskassa. Sieltä pilkisti jättiläismäinen karhun pää. Kun hän oli juuri lataamassa asettaan jättiläismäinen karhu hyökkäsi Heikin kimppuun. Seuravaan kerran kun Heikki oli taas tajuissaan hän       makasi sairaalan sängyssä. Kuultuaan mitä hänelle oli käynyt Heikille palautui mieleen mitä oli tapahtunut. Hänen suuri unelma oli muuttunut painajaiseksi.

Sherlock Holmes- Punaisten kirjainten arvoitus

Punaisten kirjainten arvoitus on tunnetun brittiläis- kirjailija Sir Arthur Conan Doylen ensimmäinen Sherlock Holmes- romaani. Teos julkaistiin ensimmäisen kerran Britanniassa vuonna 1887, jolloin se ei saanut mitenkään suurta huomiota. Yhdysvalloissa teos menestyi kuitenkin hyvin ja yhdysvaltalainen Lippincott's Magazine tilasi Doylelta jatko-osan Neljän merkit.

Kirjan alussa tohtori Watson palaa takaisin Lontooseen Afganistanin sotatantereelta. Hän tajuaa Lontoon elämän kalleuden ja ryhtyy etsimään asuntokumppania, jonka löytääkin ystävänsä kautta. Ystävänsä vinkkaamana Watson menee tapaamaan Sherlok Holmesia ja Watson muuttaa Holmesin asuntooon. Ystävykset saavat poliisilta pyynnnön tulla tutkimaan epäselvää murhaa, jossa autiotaloon on murhattu mies. Sherlok Holmesin hämmästyttävän terävä päättely kyky johtaa heti jäljille ja nappaakin miehen poliisin mennessä harhaan. Ennen kiinnijäämistään murhaaja ehtii murhata vielä toisenkin jahtaamansa henkilön, joka sekoittaa täysin poliisin tutkimukset. Kirjan loppuosassa palataan murhaajan nuoruuteen ja siihen miksi mies on kantanut vihaansa murhaamiaan henkilöitä kohtaan.

Romaanissa kerrotaan erittäin hyvin ja todentuntuisesti kaikki tilanteet. Juoni on vauhdikas, mutta välillä, kuten muissakin Sherlok Holmes- kirjoissa pohditaan liikaa ja se on hieman tylsää. Välillä teoksessa myös ärsyttää Holmesin helppous ja nerokkuus tutkia murhia. Kirjassa palataan hienosti menneeseen murhaajan kertoessa taustojaan ja se tuo tavallaan toisen juonen. Itse kuitenkin pidin tästä kirjasta kuten myös muista Sherlok Holmes- kirjoista.

13. Urheilu televisiossa

Petteri Järvinen kolumnissaan "Penkkiurheilija, sinua rahastetaan" (petterijarvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi, 8.3.2011) kertoo kuinka urheilu siirtyy yhä enemmän,  paremmin tarjoaville maksu -kanaville. Hän pohtii myös ulkomaisten TV-firmojen merkitystä ja vaikutusta maksuihin. Hän pitää muutosta itsestäänselvyytenä, mutta valitettavana. 

  

Petteri Järvinen on mielestäni oikeassa ajatellessaan nykyisen kehityksen olevan luonnollista ja vastustamatonta. Se on kyllä harmillista kun kansallinen valtion omistama tv-ja radioyhtiö Yle menettää perinteisiä suomalaisia urheilulajeja maksukanaville. Monille vähäosaisille ja heikkotuloisille urheilunseuraajille voi olla kova kolaus, kun ei olekaan varaa maksaa kalliita tv-kanavamaksuja. Lisäksi nykyään kun kaikki maksavat Yle-veroa ja vastineeksi saamme yhä vähemmän palveluja, herää kysymys mistä tässä enää maksetaan.  

  

Ylen tulisi näyttää mahdollisimman paljon urheilutapahtumia sekä -kilpailuja, joissa urheilijat edustavat kotimaataan. Juuri perinteisiä ja menestyneitä lajeja tulisi Ylen näyttää, mutta kuten kirjoittaja mainitsee ovat esimerkiksi jääkiekko, yhdistetyn ja hiihdon maailmancupit siirtyneet Maikkarin maksukanaville. Onneksi tosin kolumnissa on hieman vanhaa tietoa. Yle on tehnyt sopimuksen Suomen jääkiekko- maajoukkueiden muista peleistä paitsi MM-kisoista, johon Maikkarilla on sopimus vuoteen 2017. Yle näyttää myös kuitenkin hiihdon sekä yhdistetyn MM-kisat ja olympialaiset. Monet kansalliset pelit yhdistävät suomalaisia ja tuovat joillekin ylpeyttä olla suomalainen. Mikä olisikaan parempi kanava näyttää Suomen maajoukkueen kilpailuja sekä pelejä kuin Yle.   

Ymmärrän kuitenkin hyvin urheilun siirtymisen maksukanaville, kun kansainvälisillä tv-yhtiöillä on aivan erilaiset resurssit suhteessa Ylen rajalliseen budjettiin. "Jokainen urheilukilpailu on ainutkertainen tapahtuma. Siksi oikeuksista voidaan pyytää tähtitieteellisiä summia. Mikään toinen ohjelmatyyppi ei pysty vastaavaan". Lainaus Järvisen kolumnista, kertoo kuinka rahalla saa oikeudet kilpailuihin ja peleihin, ja täten voi määrätä katsojille hinnan ilman kilpailua. Toisaalta urheilun siirtäminen maksullisille kanaville voi olla hyväkin asia. Se voi parantaa lähetysten laatua. Myös urheilijat, urheiluseurat sekä urheiluliitot hyötyvät monesti, kun he saavat korvauksia yrityksiltä jotka ostavat kilpailujen tai pelien tv-oikeudet itselleen. Kuten Englannin jalkapalloliigan tv-oikeudet ostettiin käsittämättömällä noin 6,9 miljardin euron summalla kahdelle kanavalle. Tämä potti jaetaan kaikkien Valioliiga seurojen kesken, joten siitä on hyötyä seuroille sekä urheilijoille, mutta se tuo kahdelle tv-yhtiölle vallan määrätä palveluidensa hinnat asiakkaille.